Judoharrastukseen liittyvät kilpailut, ja kilpailuihin tuomaritoiminta. Näin se on, vaikkei kenenkään tarvitse kokeilla kumpaankaan osallistumista. Tuomarina toimiminen kuitenkin auttaa judoharrastuksessa monin tavoin. Ensinnäkin pääsee näkemään hyviä otteluita, ja toiseksi ne säännöt on pakko opetella. Sääntöjä hiotaan joka vuosi, mutta käytännössä ne ovat pysyneet samoina jo vuosikymmenien ajan. Aktiivisen tuomarin on kuitenkin oltava hereillä niiden osalta senkin jälkeen, kun lisenssi on jo hallussa.
Toimiessaan tuomarina tulee tuomarin kyetä tuntemaan ottelun henki. Välittömien ja tarkkojen arvioiden ja päätöksien teko vaatii erittäin syvää keskittymistä. Tärkeintä on johdonmukaisuus. Samanlaista, korkeatasoista esitystä edellytetään niin kilpailun alussa kuin tunteja myöhemmin päivän viimeisessä ottelussa. Tärkeää on myös se, että oikeasti ottelussa vahvempi kamppailija voittaa sen kulloisenkin matsin.
Tuomitsemisen paineet aiheuttavat monille samanlaisen sisäisen tunnetilan kuin he tunsivat aikoinaan ollessaan itse ottelijoita. Toiset nauttivat tästä tunteesta, koska se muistuttaa heitä ajasta, jolloin he ottelivat. Tuomarin tulee valmistautua kilpailuun samankaltaisesti kuin kilpailija, huomioiden sellaiset seikat kuten fyysisen kunnon ja levon, jotta olisi virkeä, tyyni ja energinen.
Kuten ottelija kamppailee parantaakseen suoritustaan, tulee myös tuomarin tehdä parhaansa parantaakseen suoritustaan. Kehitystä mitataan itse asetettujen tavoitteiden ja vertaisten antamien tunnustusten kautta. Oppimisella ja kehittymisellä ei ole rajaa eikä täydellisyyttä ei voi ikinä saavuttaa. Kaikilla kokeneilla tuomareilla on velvollisuus tukea nousevien ja tulevien tuomareiden kehitystä.
Lisenssijärjestelmä
Tuomariksi hakeudutaan kaksipäiväisen peruskurssin kautta. Se sisältää teoriaopintoja ja näyttökokeen. Sen jälkeen lisenssiä ylläpidetään tuomitsemalla kilpailuja ja osallistumalla tuomariseminaareihin. Lisenssiä korottaville tuomareille järjestetään korotukseen valmistava koulutus. Pätevimmät tuomarit etenevät uransa edetessä kansainvälisiin kisoihin, ja saavat sitä myöten kansainväliset lisenssit.
Huom. Tuomariperuskurssin suorittaminen on ruskean vyön (1. kyu) esitietovaatimus. (Lisenssiä sen sijaan ei ole pakko suorittaa.)
Kansallisen tuomarilisenssin voi saada Suomen Judoliiton jäsenseuran jäsen. Voimassa oleva tuomarilisenssi antaa oikeuden toimia tuomarina virallisissa judoliiton kilpailuissa. Kansallisia lisenssejä ovat A-, B-, C- ja D-lisenssit. Vähimmäisvaatimukset lisenssille ja korotuksille ovat (rautalankaversio):
Lisenssi | Ikä ja vyö | Vähimmäiskoulutus | Kelpoisuus | (Erityishyväksynnällä) |
D | 15v / 2 kyu tai 18v / 3 kyu | Peruskurssi | Kansalliset U15-U13-U11 | Muut kansalliset kilpailut |
C | 18v / 2 kyu | D-lisenssi tai vast. | Kansalliset kilpailut pl. arvokisat | Kansalliset arvokilpailut |
B | 18v / 1 kyu | 16 kilpailupäivää ja koulutus | Nuorten SM-kilpailut | Muut arvokilpailut |
A | 21v / 1 dan | 20 kilpailupäivää B-lisenssillä ja koulutus | Kaikki kansalliset kilpailut |
Tuomarilisenssin yläikäraja on 65 vuotta. Ikärajan täyttymisen jälkeen tuomari voi toimia tuomaritarkkailijana sekä tuomarina kansallisissa kilpailuissa tietyin rajoituksin. Tarkemmin Suomen Judoliiton kotisivuilla:
Kamizan tuomarit
Lappeenrannan judoseura Kamizassa on kaudella 2023-2024 yksi tuomaria: Juha Vuorela (kansainvälinen A-lisenssi). Juha Vuorela toimii Suomen Judoliiton tuomarikomission jäsenenä, ja on aiemmin toiminut sen puheenjohtajanakin. Kaikilta kolmelta on lupa kysyä lisätietoja, jos hairahtuminen harrastuksen tälle osa-alueelle alkaa kiinnostaa.
Lyhennetty artikkeli, julkaistu kokonaisena Judo-lehdessä 4/2016:
Ensikertalainen tuomarinaTuomarikoulutusta pohjalaisittainHuomasin tämän maininnan judoliiton kalenterissa jo kesällä: Lokakuussa tulisi olemaan judotuomarin peruskurssi ”Juha Miedon pitäjässä” eli Kurikassa, Etelä-Pohjanmaalla. Hyvin pitkään kalenterissa luki, että kurssista tulisi lisätietoja myöhemmin syksyllä. Laitoinkin sen verkkoselaimeni etusivuksi niin, että saatoin seurata tarkempien tietojen ilmestymistä helposti päivittäin. Kun ne sitten eräänä päivänä olivatkin siinä silmieni edessä, ilmoittauduin kurssille heti. Pari päivää myöhemmin kurssi oli loppuunmyyty, eli kaukonäköisyys oli kannattanut. Kurssi koostui kahdesta päivästä: ensimmäisenä 15.10. opiskeltiin teoriaa ja katseltiin videoita, ja toinen oli ns. näyttökoe Seibukan Shiai -kilpailussa, Kurikassa. Hyvin yllättävää oli se, miten moni oli tullut paikalle vain teoriaosuuteen; sen suorittaminenhan toki vaaditaan nykyään ruskean vyön (1. kyu) suorittamiseksi. Mutta siitä kolmikymmenpäisestä joukosta vain kuusi jatkoi näyttökokeeseen ja lisenssiin asti – se oli minusta yllättävää. Itse nimittäin koin asian niin, että kun kerran hintaero on todella pieni, ja se teoriaosuus kuitenkin on tehtävä, niin saman tien sitä yrittää suorittaa sen lisenssinkin. Näin koulutuksesta jää jotain taskuun myös itselle ja ehkä myös kotiseuralle, eikä päivä kutistu merkinnäksi judopassissa. Sekä teoriapäivän aamu että kilpailupäivä valkenivat jännityksen sekaisin tuntein. Minulla ei ole juurikaan kilpailutaustaa, ja olin paikassa jossa minua ei pitänyt kenenkään tuntea… – Kato, Tatu; sinäkin olet sitten eksynyt tänne, tuli heti ensimmäinen kommentti nurkan takaa vastaan, kun saavuin Seibukanin dojolle lauantaiaamuna. Se siitä tuntemattomuudesta. Suomi on pieni maa, ja leireiltä ja kursseilta tuttuja kavereita löytyy näköjään joka paikasta. 15.10. oli teoriapäivä. Silloin käytiin läpi säännöt ja käsimerkit, katseltiin videolta rajatapauksia (ippon – waza-ari – yoko) ja päästiin kokeilemaan vähän matollaoloakin. Näin jälkikäteen mietittynä sitä käytännönosuutta olisi kyllä voinut olla vähän enemmän, mutta toisaalta se olisi tarkoittanut ylimääräistä kurssipäivää. Yhtenä päivänä kerätyn opin määrä ei kuitenkaan voi ylittää rajojaan. Kotiläksyksi ainakin itselleni jäi sääntöjen ja sanojen opiskelu. Pelkästään erilaisten varoitusten luettelo on pituudeltaan monta sivua. 29.10. oli näyttökoe, eli osallistuimme tuomarina Seibukan Shiai -kilpailuun. Kilpailua edelsi noin 1,5-tuntinen läpikäynti asioista, säännöistä, niiden tulkinnoista jne. Kahdelle matolle jaettiin porukka tasan niin, että molemmilla oli mukana koko ajan kokeneita tuomareita, jatkolisenssin hakijoita ja meitä peruskurssilaisia. Itse seurasin kaikki kisat läpi myös niiden kisojen osalta, joissa en ollut itse missään roolissa. Näin pyrin opettelemaan sääntöjä paremmin ja oppimaan kokeneempien tuomareiden työskentelystä. Jossain vaiheessa huomasin senkin, että keskittymiseni ja sen myötä tilanteentajuni alkoi heiketä ihan selvästi. Kello oli pitkälti iltapäivän puolella, enkä ollut syönyt aamupalan jälkeen mitään. Tuomareidenkin on muistettava huoltaa itseään – sämpylä, vissy ja kahvi auttoivat kummasti. Ja kantapää opetti siis taas jotain minullekin. Kantapää on hyvä opettaja. Kilpailun vastaavilta tuomareilta (jotka samalla seurasivat minun tekemisiäni näyttökokeen muodossa) sain hyvää palautetta, parannusehdotuksista kirjasin tärkeimmät kohdat ylös judovihkooni saman tien. Positiivisena asiana omalta osaltani totean, etten mielestäni tehnyt niitä samoja virheitä enää toista kertaa. Omalle tekemiselle on kuitenkin sokea. Nyt minulla sitten on oma D-lisenssi, ja odotan malttamattomana, että pääsen tuomitsemaan lisää otteluita. Tuomarina toimiminen oli mukavempaa hommaa kuin saatoin kuvitellakaan. Koska lähes kaikki otteluvideot oli jo siirretty Youtubeen siihen mennessä kun pääsin kotiin 500km päähän, katselin vielä moneen kertaan läpi itse tuomitsemani ottelut. Jännä juttu, miten hyvin ne muistikin ulkoa! Uusiakin virheitäkin löysin omasta toiminnastani, mutta siitä olin tyytyväinen, että mielestäni joka ottelun voittaja ainakin oli oikea. Joka tapauksessa videoiden katselemista omasta liikkumisesta, merkeistä, reagoinnista jne. pidän hyvin opettavaisena. Itsehän sitä on ihan sokea omille tekemisilleen, kun kisa on kuumimmillaan ja tilanne päällä. Suosittelen lämpimästi ainakin kokeilemaan tuomarina olemista. Tatu Kosonen |