Moni tietää toimintaelokuvien sankarit Chuck Norrisin, Bruce Leen tai Karate Kidin. Moni on myös nähnyt Urheiluruudussa koosteita karaten EM- tai MM-otteluista tai rajuja kisavideoita YouTubesta. Kaikissa näissä on kyse karatesta, mutta harrastajan näkökulmasta karate on paljon enemmän.
Karaten juuret ulottuvat satojen, ehkä jopa tuhansien vuosien päähän vanhaan Kiinaan ja Japaniin. Sillä on yhteyksiä kiinalaisissa temppeleissä harjoitettuihin kung fu -taitoihin, mutta varsinaisesti laji on saanut muotonsa 1600-luvun jälkeen Okinawan saarella, joka sijaitsee Kiinan ja Japanin pääsaarten välissä. Karate kuuluu budolajeihin, eli japanilaisiin taistelulajeihin, joista tutuimpia lienevät karaten lisäksi judo, aikido ja jujutsu. Näillä kaikilla lajeilla on paljon yhteistä, mutta erot tulevat esiin esimerkiksi tavassa liikkua tai käyttää voimaa. Lisäksi jokaisella lajilla on omat perinteensä ja koulukuntansa.
Potkuja, lyöntejä, väistöjä
Karaten harjoittelu ei lähde liikkeelle Karate Kidistä tutusta kurkipotkusta vaan niin sanotusta perustekniikasta, jossa opetellaan lyöntien ja potkujen sekä väistöjen oikeita liikeratoja. Harjoittelu tapahtuu rivimuodostelmassa (kihon), ja harjoitus ohjaa paitsi fyysisten ominaisuuksien hallintaan myös harjoittelun psyykkiseen puoleen: kurinalaisuuteen, keskittymiseen ja oman kehonhallinnan tuntemukseen. Kun taidot kehittyvät, kurkipotkuunkin päästään, mutta toisaalta yksinkertaisimpien lyöntien ja potkujen harjoittelusta ei luovuta koskaan.
Jos karate olisi vain avorivistössä toistettavia liikesarjoja, laji saattaisi olla tylsää. Kuitenkin jo heti peruskurssivaiheessa perustekniikasta tuttuja liikkeitä yhdistetään paritekniikoiksi esimerkiksi niin, että toinen hyökkää sovitulla lyönnillä tai potkulla ja toinen torjuu sen sovitulla tavalla. Ohjeisiin sitoutuminen on todella tärkeää, koska siten voidaan estää loukkaantumiset ja vammat. Kamizan karatessa ei myöskään koskaan lyödä tai potkaista niin lujaa, että sattuisi, vaan aina säilytetään kontrolli, mikä osaltaan myös vahvistaa omaa liikkeenhallintaa.
Voimaa, liikkuvuutta ja koordinaatiota
On kuitenkin tärkeää päästä harjoittelemaan myös maksimaalista voimaa. Silloin lyödään ja potkitaan tyynyihin, jotka ottavat vastaan iskuista pahimman terän. Näissä harjoitteissa käytetään usein myös käsi- ja jalkasuojia, ettei myöskään itseen sattuisi. Potku- ja lyöntiharjoitukset, jotka tähtäävät maksimaaliseen voimaan, nostavat rajusti sykettä, ja tällaisten treenien jälkeen lihakset ovat hapoilla. Aggressiot saa näin purettua hyvin, ja toisaalta harjoitukset osoittavat, miten vaarallista voimankäyttö on, jos se ei ole hallittua.
Kun katsoo otteluita, huomaa, että ottelutekniikka koostuu useista peräkkäisistä lyöntien ja potkujen sarjoista. Korkeat potkut edellyttävät myös liikkuvuutta. Karateharjoittelu kehittääkin siis erinomaisesti sekä koordinaatiota että notkeutta. Koordinaatiota vaativia harjoituksia tehdään sekä yksin että parin kanssa. Lajiin kuuluvat olennaisena osana yksin tehtävät, erilaisia taisteluun kuuluvia liikesarjoja yhdistelevät katat, joissa keskitytään paitsi liikkeiden myös mielen hallintaan.
Parin kanssa taas harjoitellaan taistelutekniikoita ja ottelua. Lähtökohtaisesti karate, joka voidaan suomentaa tyhjäksi kädeksi, on aseetonta tekniikkaa, mutta pidemmälle ehtineet harjoittelevat myös erilaisia veitsi- ja asetekniikoita. Aseista tyypillisimpiä ovat eripituiset kepit. Ottelukaan ei ole alun perin kuulunut budolajeihin, mutta karatessa on kilpailtu EM- ja MM-tasolla jo kauan, ja karatea nähdään ensimmäisen kerran seuraavissa Olympialaisissa. Otteluissa on säännöt pistelaskua varten sekä säännöt siitä, mitä ei saa tehdä ottelijoiden turvallisuuden takaamiseksi.
Lukkoja, heittoja, kaatoja
Koska käsitys karatesta pohjautuu usein elokuviin tai ottelukuvastoon, päällimmäiseksi mieleen jäävät lyönnit ja potkut, jotka toki ovatkin lajille hyvin ominaisia. Silti varsinkin itsepuolustustekniikoissa on paljon maahanvientejä, jotka perustuvat horjutuksiin, nivellukkojen tekemiseen ja liikkeen ohjaamiseen kohti maata. Joskus vastustaja saadaan vaarattomaksi ja maan tasalle pyyhkäisemällä jalat alta, ja välillä käytetään judolle ominaisia heittoja. Kamizan karate ei siis lukittaudu yhteen menetelmään, vaan harjoitellaan toimivia tapoja, tulivat ne sitten judosta, aikidosta ja jujutsusta. Tavallista onkin, että pitkälle karatessa ehtinyt harrastaja käy treenaamassa myös muita taistelulajeja saadakseen lisää ymmärrystä ja osaamista omaan lajiinsa. Kamiza on tässä mielessä erinomainen seura, koska se mahdollistaa jäsenilleen karaten, judon ja brasilialaisen jujutsun harjoittelun.
Ulkoista voimaa, sisäistä vahvuutta ja sosiaalista liimaa
Karate sopii siis monipuolisuutensa vuoksi monenlaisille ihmisille. Harrastus kehittää nopeutta, voimaa, kehonhallintaa, koordinaatiota, liikkuvuutta ja kestävyyttä. Se vahvistaa sitkeyttä, määrätietoisuutta, itseluottamusta ja kurinalaisuutta. Karatessa opitaan itsepuolustusta turvallisesti ja tehokkaasti. Ennen kaikkea harjoittelu on hauskaa, koska kahta samanlaista treeniä ei ole ja tatamille kokoontuu keskenään erilaisia ihmisiä. Taitotasolle ei ole ylärajaa, ja siksi karatesta voi saada elinikäisen harrastuksen.